27. joulukuuta 2014

Pako yli aavikon (1948)

Yleisön pyynnöstä piti löytää elokuva, joka on sekä jouluinen että lännenelokuva. Mieleen tuli John Fordin Pako yli aavikon (Three Godfathers, 1948), joka päättyy jouluaattoon. Tarinalla on raamatullinen tai uskonnollinen perusta, sillä käsikirjoituksen pohjana on kertomus ”kolmesta viisaasta miehestä”. Käsikirjoittajat Frank S. Nugent ja Laurence Stallings ammensivat Peter B. Kynen romaanista The Three Godfathers (1913), josta oli tehty kolme elokuvaversiota jo mykkäelokuva-aikana. Ennen John Fordia aiheen oli äänielokuvaksi toteuttanut Richard Boleslawski vuonna 1936. Fordin käsissä elokuva sai uusia sävyjä, ja lisäksi tarina Arizonan erämaissa vauvan puolesta ponnistelevista rosvoista kuvattiin vaikuttavissa Technicolor-väreissä.

Pako yli aavikon esittelee kolme entistä karjarosvoa, jotka ovat nyt käymässä pankkien kimppuun. Robert ’Bob’ Marmaduke Hightower (John Wayne), Pedro ’Peter’ Roca Fuerte (Pedro Armendáriz) ja William ’The Kid’ Kearney (Harry Carey Jr.) ratsastavat Arizonassa sijaitsevaan Welcomen kaupunkiin. He tutustuvat paikalliseen sheriffiin Perley ’Buck’ Sweetiin (Ward Bond), joka lähtee joukkoineen takaa-ajoon, kun kolmikko on osoittautunut pankkirosvoiksi. Erämaassa kolmikko törmää äitiin (Mildred Natwick), joka on juuri synnyttämässä. Pienokainen jää orvoksi ja kummisediksi päätyneet rosvot ottavat kunnia-asiakseen lapsen pelastamisen. Jouluaatto lähestyy, ja vain Bob selviytyy New Jerusalemin kaupunkiin erämaan keskeltä.

John Fordin ohjaus on sujuvaa, kuten aina, ja erityisen koskettava on harras synnytyskohtaus, jossa Pedro toimii kätilönä. Lastenhoito-oppaan lukeminen ja vauvan rasvaus toimivat komediallisena jatkona, kunnes traaginen vaellus suola-aavikon läpi alkaa, ja niin Kid kuin Pedrokin heittävät henkensä. Alkuperäisessä Kynen romaanissakin vain yksi kummisedistä selviää, mutta itse jäin miettimään, miksi käsikirjoittajat Nugent ja Stallings ovat tuoneet kolmikkoon meksikolaisen, hyvin stereotyyppisesti kuvatun hahmon. Tämä poikkeaa aiemmista tulkinnoista ja tuntuu ainakin minusta hiukan häiritsevältä. Tulkinnoissa on muutoinkin paljon eroja. Kun Boleslawskin elokuvassa Bob pääsee viimeisillä voimillaan New Jerusalemin kirkkoon, Fordin tulkinnassa Bob hoippuu baarin tiskille ja tilaa vauvalle maitoa ja itselleen lasin olutta.

Pedron roolista on vielä sanottava, että Pedro Armendáriz on erinomainen. Hän teki näyttävän uran Meksikossa mutta esiinrtyi Hollywoodissa ja kansainvälisissä produktioissa kuolemaansa asti: 51-vuotiaana menehtyneen Armendárizin viimeiseksi rooliksi jäi turkkilaisen Karim Beyn hahmo elokuvassa Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with Love, 1963).

Ei kommentteja: