15. joulukuuta 2014

Maksa elämäni (1951)

Maksa elämäni (Payment on Demand, 1951) merkitsi käännekohtaa sekä ohjaaja Curtis Bernhardtille että pääosaa esittäneelle Bette Davisille. Molemmille elokuva merkitsi siirtymistä Warnerilta RKO:lle. The Directors Guild of American toteuttamassa haastattelussa Bernhardtia näyttää kaivelevan se, että hän oli 1930-luvun alun Euroopassa ollut ”top director”, mutta Hollywoodissa kaikki oli toisin. Bernhardt ei anna kovinkaan hyvää kuvaa yhteistyöstään Jack Warnerin kanssa, vaikka toisaalta voi sanoa, että juuri Warnerin aikana hän teki parhaat film noirinsa. Joka tapauksessa on helppo uskoa, että siirtyminen RKO:lle avasi uudenlaisia mahdollisuuksia. Bernhardtin muistoissa Maksa elämäni – jota tekisi mieli kutsua alkuperäisellä nimellä Payment on Demand – on maamerkki, uran paras elokuva. Kun elokuvaa katsoo nyt, monien Bernhardtin Hollywood-elokuvien jälkeen, voi olla samaa mieltä tekijän kanssa. Luovuus näkyy erityisesti johdonmukaisina visuaalisina ideoina. Kohtausten siirtymät ovat ainutlaatuisia, ja Bernhardt toteaakin saaneensa idean Broadwaylta. Lavasteet ovat läpikuultavia, ja valojen avulla siirtymät etualalta taka-alalle, tai päinvastoin, sujuvat jouhevasti.

Payment on Demand on Bette Davisin star vehicle: se on selvästi käsikirjoitettu siten, että Davis pääsee näyttämään bravuurinsa. Hän saa esittää eri ikäkausia, ja ainakin minusta juuri tässä Bette Davis on erinomainen. Hän pystyy tulkitsemaan niin nuorta kuin keski-ikäistäkin, muuttuvista luonteenpiirteistä puhumattakaan. Elokuvan alussa katsoja tutustuu aviopariin, Joyce Ramseyhin (Bette Davis) ja hänen mieheensä Davidiin (Barry Sullivan). Jo alussa selviää, että David haluaa avioeroa. Tämä tuo mieleen Bernhardtin vuonna 1945 ohjaaman film noirin Ristiriitoja (Conflict), joka myös alkaa avioeroaikeella. Tällä kertaa keskiössä on Joyce, jolle kaikki tulee järkytyksenä. Vaikuttavissa takautumakohtauksissa ohjaaja paljastaa suhteen taustoja, mutta varsinainen pihvi on siinä taistelussa, johon avioeroaikomus johtaa.

Payment on Demand oli lähellä Bernhardtin sydäntä, mistä kertoo sekin, että hän kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Bruce Manningin kanssa. Alun perin elokuvan nimen piti olla An American Divorce, mutta sitä pidettiin liian provokatorisena. On selvää, että katolisesti suuntaunut Hays Office suhtautui penseästi tällaiseen avioerodraamaan. Curtis Bernhardt seuraa eroprosessia piinallisen tarkasti ja lakonisesti. Loistava on kohtaus, jossa Joyce palkkaa yksityisetsivän. Bernhardt totesikin haastattelussa, että hän halusi tehdä etsivästä niin kuivakkaan professionaalin kuin mahdollista. Kaikki on vain bisnestä. Tarinan rankkuudesta johtuen elokuvaa oli mahdotonta päättää alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Bernhardt muistelee, että tarkoitus oli päättää elokuva avoimesti siten, että Joyce ja David istuvat tyttärensä hääaterialla. RKO:n johdossa oleva Howard Hughes puuttui kuitenkin peliin, ja tuloksena oli melodramaattinen lopetus, jossa Joyce ja David palaavat yhdessä kotia kohti ja tunnustavat tarvitsevansa toisiaan. Pientä avoimmuutta lopetukseen kuitenkin jätettiin, ja eronnut pari jää erilleen, vaikka ovi onkin avoinna sovinnolle.

Ei kommentteja: