8. marraskuuta 2014

E.T. (1982)

Ihme on tapahtunut. Vasta nyt sain tilaisuuden katsoa Steven Spielbergin E.T.:n (E.T. - The Extra-Terrestrial, 1982), 32 vuotta ensi-illan jälkeen. Lukemattomista tv-esityksistä olen kyllä nähnyt palan sieltä täältä. Ehkä olen nähnyt kaikki kohtaukset, mutta sekalaisessa järjestyksessä, väärässä kuvakoossa. Muistelen, että 80-luvulla E.T. näyttäytyi messianistisen, tai ainakin positiivisesti värittyneen, tieteiselokuvan voittona, jatkeena Kolmannen asteen yhteydelle. Muukalaiset eivät olleet meitä maanmatosia vastaan. Tilanne kuitenkin muuttui 80-luvun alun jälkeen, ja Hollywoodin tulevaisuusvisiot saivat synkempiä sävyjä. Mieleen tulee esimerkiksi Tobe Hooperin Vaara vieraalta planeetalta (Invaders from Mars, 1987), 50-luvun muukalaisvihan lämmitelmä. E.T.:n sävyä kuvastaa julisteen aihe, joka viittaa Michelangelon freskoon ihmisen luomisesta. Maapallon ulkopuolisen älyn kohtaaminen on sähköistävä uuden elämän alku.

E.T.:n ihmeenomaisen tarinan taustalla on ankea arki. Rikkoutuneen perheen elämää raskauttavat jokapäiväiset murheet. Perheen pienin Elliot (Henry Thomas) törmää ulkoavaruudesta tulleeseen muukalaiseen, joka on myös yksin, hylättynä ja kotinsa menettäneenä. Tarinan ytimessä on Elliotin ja E.T.:n tunneyhteys, josta irtoaa myös huumoria, esimerkiksi kohtauksessa, jossa E.T. katsoo televisiosta elokuvaa ja tunteet projisoituvat Elliottin mieleen. Aikuisten maailma näyttäytyy kaukaisena ja pelottavana. Metsiä samoavien miesten kasvoja ei edes näytetä ennen elokuvan loppujaksoa. Spielbergin lempiaihe, Peter Pan, nousee tälläkin kertaa esille, paitsi äidin lukemassa sadussa myös itse tarinassa, jossa E.T.:n kohtaaminen on kuin muistuma kadotetusta lapsuudesta. E.T.:stä jää mieleen John Williamsin musiikki, joka toimii hyvin, varsinkin kohtauksessa, jossa Elliotin polkupyörä kohoaa korkeuksiin. Toisaalta E.T. jättää oudon sivumaun: tunneherkkyys on voimakkaassa ristiriidassa siihen tieteellis-teknologiseen koneistoon, joka jalkautuu amerikkalaiseen pikkukaupunkiin ulkoavaruuden uhan hetkellä. Spielbergin maailmassa tunneyhteys ylittää kaikki rajat.

Ei kommentteja: