30. joulukuuta 2013

Poliisiansa (1951)

John Sturges (1910–1992) aloitti ohjaajan uransa toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946, ja tuli 50-luvulla tunnetuksi ennen kaikkea westerneistään ja rikoselokuvistaan. TCM on viime viikkoina esittänyt Sturgesin rikos- ja oikeudenkäyntidraamaa Poliisiansa (The People Against O'Hara, 1951), joka on tiettävästi Spencer Tracyn ainoa film noir. Kerrotaan, että Sturges kunnioitti Tracyä siinä määrin, ettei tohtinut antaa ihailemalleen näyttelijälle ohjeita lainkaan. Muutaman kuvauspäivän jälkeen Tracy nosti pikkutakkinsa kameran linssin eteen ja tokaisi: ”John, can you stop only worrying about your camera and take care about the actors because the camera is only a hungry machine and it will not be satisfied if you feed it with junk food.”

Poliisiansa alkaa erittäin napakasti: öinen katunäkymä, iloluontoinen seurue kävelee kameran ohi baariin, kamera seuraa, jukebox-musiikki alkaa soida, yhtäkkiä kamera poimii baarissa istuneen miehen ja poistuu tämän mukana uudelleen ulos, samassa kuuluu laukaus. Myöhemmin paljastuu, että todistajaksi joutunut baarikärpänen on ruotsalaisittain murtava Sven Norson (Jay C. Flippen), mutta hänen lausunnoillaan ei lopulta ole mitään arvoa. Norson, niin kuin kamera ja katsojakin, jäävät liian kauaksi rikospaikasta. Tuota pikaa murhan syylliseksi epäillään nuorta Johnny O'Haraa (James Arness). Puolustusasianajajaksi suostuu veteraani James P. Curtayne (Spencer Tracy), jonka alkoholiongelma tulee pinnalle sitä mukaa, kun paineet kasvavat.

Oikeussalissa Curtayne epäonnistuu surkeasti, mutta lopussa hän auttaa luomaan ansan, joka johtaa oikeat syylliset satimeen. Tarinassa ei sinänsä ole mitään uutta tai ennennäkemätöntä, mutta Spencer Tracy luo uransa menettäneestä juristista koskettavan, traagisen kuvan. Elokuva perustuu Eleazar Lipskyn romaaniin, josta kuultaa vankka asiantuntemus: Lipsky oli itse toiminut New Yorkissa syyttäjänä 1940-luvulla. Poliisiansa on kiinnostava yhdistelmä rikoselokuvaa, oikeudenkäyntidraamaa ja alkoholistikuvausta, ja se ansaitsisi ehdottomasti tulla esityksi myös Suomen tv:ssä. Jos YLE Teema kaipaa lisää film noir -ehdokkaita tulevaisuuden esityssarjoihin, tässä olisi vahva ehdokas!

Ei kommentteja: