28. joulukuuta 2013

Charlie Chan Lontoossa (1934)

Robert Altmanin Gosford Parkissa (2001) oli viittaus elokuvaan Charlie Chan Lontoossa (Charlie Chan in London, 1934), enkä voinut vastusta kiusausta katsoa, millaisena englantilainen kartanomiljöö näyttäytyi 30-luvun Hollywood-elokuvassa. Molemmissa elokuvissa kartanoon on kerääntynyt säätyläistöä, metsästys tarjoutuu ajanvietteeksi, ja draaman käyttövoimana on murha. Charlie Chan Lontoossa alkaa yllättävästi siinä mielessä, että murha on jo ehtinyt tapahtua. Paul Gray (Douglas Wilson) laitetaan tyrmään murhasta epäilytynä jo aloituskohtauksessa, mutta Paulin sisar Pamela (Drue Leyton) kutsuu paikalle etsivä Charlie Chanin (Warner Oland) ongelmaa ratkaisemaan ja syytöntä Paulia pelastamaan. Kiire onkin, sillä Paul on joutumassa teloitettavaksi 65 tunnin kuluttua. Charlie Chan rientää murhan tapahtumapaikalle Richmondin kartanoon ja tietysti ratkaisee pulman.

Ensimmäisessä kohtauksessaan Charlie Chan hiipii sisään ja toteaa: ”Excuse silent movement. Habit of profession.” Chanin hahmo oli alun perin kirjailija Earl Derr Biggersin luomus, kiinalais-amerikalainen etsivä, joka seikkaili elokuvissa 1920-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäisenä Chania esitti japanilainen näyttelijä George Kuwa elokuvassa The House Without a Key (1926). Merkittävän uran Chanin roolissa teki Warner Oland, joka nähtiin Charlie Chan Lontoossa -elokuvassa jo kuudetta kertaa ovelana ja tarkkasilmäisenä etsivänä. Oland oli oikealta nimeltään Johan Verner Ölund  (1879–1938). Nybyssä, Ruotsissa, syntynyt näyttelijä oli muuttanut perheensä mukana Yhdysvaltoihin jo 13-vuotiaana, ja hän ryyditti myöhemmin tähtikuvaansa sanomalla olevansa mongolialaista sukujuurta. Elokuvanäyttelijänä Warner Oland esiintyi vuodesta 1912 lähtien, ja Charlie Chanin ohella hänen uralleen mahtui kanttorin rooli Alan Groslandin Jazzlaulajassa (The Jazz Singer, 1927), kenraali von Hindaun rooli Josef von Sternbergin melodraamassa  Eri lippujen alla (Dishonored, 1931) ja Henry Changin rooli Sternbergin Shanghain pikajunassa (Shanghai Express, 1932). Warner Oland kuoli Tukholmassa vain 58-vuotiaana vuonna 1938.

Ei kommentteja: