Rakas Anna (1958)

Zoltán Fábri nousi kansainväliseen maineeseen erinomaisella Romeo ja Julia -tarinalla Pieni karuselli (Körhinta, 1955) ja jatkoi uraansa tragikomedialla Professori Hannibal (Hannibál tanár úr, 1956). Fábrin uran huippuihin kuuluu myös Dezsö Kosztolányin romaaniin perustunut Rakas Anna (Édes Anna, 1958), joka sai Suomessa teatteriensi-iltansa vasta vuonna 1962. Sittemmin Rakas Anna on nähty kertaalleen televisiossa vuonna 1972. Vaikuttava elokuva ansaitsisi tulla uudelleen esiin. Pienestä karusellista tuttu Mari Töröcsik tekee loistavan suorituksen nuorena Annana, joka joutuu tahtomattaan säätyläisperheen piiaksi. Pienen Bandi-pojan hoitajana työskennellyt Anna saa kohdata säätyjen välisen kuilun mutta myös kaksinaismoraalin, jossa nuorella naisella ei ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta.

Rakas Anna käynnistyy historiallisen tilanteen kuvauksella: Budapestissa eletään vuotta 1919, lyhytaikaiseksi jäänyt kommunistinen hallinto on päättynyt, Béla Kun on paennut Neuvostoliittoon, ja vanha valta palaa. Poliittinen epävarmuus pitää budapestilaisia varpaillaan, liian suoria kannanottoja vältetään, ja epäluulo hallitsee. Tämän vastapainona on Bandi-pojan ja Annan lähes pastoraalinen suhde, jonka poliittinen muutos särkee. Annan on urhauduttava. Vaikuttava on kohtaus, jossa Anna nukahtaa uudessa kodissaan ja silmien ummetessa näkee lintujen lehahtavan lentoon, ikkunan ulkopuolella.

Uudessa kodissa Anna on jatkuvan käskyttämisen uhrina. Hetkellisesti elokuva saa Pienen karusellin piirteitä, kun Anna rakastuu talon nuorukaiseen Jancsiin (Zsigmond Fülöp), ja näyttää jo siltä, että tunteistaan epävarman Jancsin aikomukset ovat kunniallisia. Kertomus osoittautuu ”tavalliseksi tarinaksi”, mutta Fábri on erittäin taitava nuorten suhteen kuvauksessa. Seuraava kohtaus on kuitenkin tyrmäävä: kattila kiehuu liedellä, ulkona sataa vettä, ja Jancsi saapuu tuomaan lääkkeitä, joilla Annan pitäisi tehdä keskenmeno! Eipä aikaakaan, kun Anna saa lisää vakuuksia Jancsin petollisuudesta. Samalla hän on vieraantunut rakkaimmistaan, eikä Bandikaan häntä enää muista.

Rakas Anna äityy hurjaksi minuuden romahtamisen kuvaukseksi tavalla, joka tuo mieleen Roman Polanskin Inhon (Repulsion, 1965). Onkohan Polanski nähnyt tämän unkarilaisen klassikon? Mari Töröcsikin näyttelijätyötä tukee György Ránkin (1907–1992) riipivä musiikki, joka nostaa sykkeen sietämättömäksi. Annan hyytävä ratkaisu ei saa lopulta ymmärtämystä keneltäkään, ja hän jää yhtä yksinäiseksi kuin aikanaan palvelijana. Loppukohtauksessa säätyläisrouvat keskustelevat siitä, miten Anna oli tullut työhön juuri kommunistihallinnon päättymisen aikaan. Olisiko Anna utooppinen kuva siitä maailmasta, joka ei toteutunut? Kiinnostava kommentti unkarilaisen elokuvateollisuuden sisältä vuonna 1958!