25. toukokuuta 2013

Jäljet lumessa (1957)

Jacques Tourneur’n film noir Jäljet lumessa (Nightfall, 1957) on odottanut katsomista, ja junamatkalla Odensesta Kööpenhaminaan pääsin vihdoin asiaan. Onko parempaa paikkaa uppoutua rikoselokuvaan kuin juna? Tourneur’n tunnetuin musta elokuva on Varjot menneisyydestä (Out of the Past, 1947), mutta ehdottomasti Jäljet lumessa ansaitsee katsomisen. Vaikka osa elokuvasta tapahtuukin lumisissa maisemissa, pimeyttä riittää. Tarinan keskiössä on taiteilija James Vanning (Aldo Ray), joka on tahtomattaan ajautunut rikosvyyhtiin. Alussa hän vaikuttaa epätietoiselta, muistinsa menettäneeltä, mutta menneisyys keriytyy esiin takautumajaksossa, jossa James kertoo kohtalonsa tapaamalleen Marie Gardnerille (Anne Bancroft). Tarinaan punoutuu myös epävarma etsivä Ben Fraser (James Gregory), joka lopulta saa selville, mistä on kyse. Hän saa vahvistusta toimilleen saatuaan automaatista sananlaskun: ”Footsteps in the sands of time are not made by sitting down.”

 Jäljet lumessa on yllättävä sikäli, että sen alkuperäinen nimi Nightfall saisi odottamaan kaupungin pimeille kaduille sijoittuvaa rikosdraamaa, mutta loppuratkaisu tapahtuu Wyomingissa, kirkkaassa päivänvalossa. Yön laskeutuminen on pikemminkin vertauskuva sille ahdingolle, jossa elokuvan henkilöt elävät. Ben on luonteeltaan epävarma eikä uskalla ottaa ratkaisevia askeleita elämässään, James elää rikollisten vainoamana salanimen suojissa ja Marie on rakkaussuhteissaan pettynyt malli, joka on jo menettänyt toivonsa. Epävarmojen päähenkilöiden ympärillä on rikollisuus ja brutaali väkivalta, jonka uhriksi toinen elokuvan roistoista, Red (Rudy Bond), loppukohtauksessa itse joutuu. Redin aisapari John (Brian Keith) päättää päivänsä ystävänsä luodista. Liikkeelle panevana voimana on tietenkin raha, jonka kaikki olettavat olevan Jamesin hallussa mutta joka on jäänyt Wyomingin lumisille lakeuksille.

Jäljet lumessa on paikoitellen jäykähkösti ohjattu mutta valokuvallinen. Mieleen jää Burnett Guffeyn erinomainen mustavalkokuvaus. Stirling Silliphantin käsikirjoitus on naseva alusta loppuun. Kun Ben makaa sidottuna, yrittää pitkittää loppuratkaisua ja kysyy: ”What are you going to do with your end of the money, Red?”, Red vastaa sarkastisesti: ”I'm going to set up a scholarship at Harvard.”



Ei kommentteja: