22. maaliskuuta 2013

Villin Pohjolan kulta (1963)

Aloitimme valmistautumisen tämän kevään Suomalaisen elokuvan festivaaliin  katsomalla pesunkestävän kotimaisen westernin. Kotikatsomon nuorimpiin (7 ja 10 v.) tämä upposi paremmin kuin mikään Hollywoodin lännenelokuvista. Aarne Tarkaksen Villin Pohjolan kulta (1963) on itsenäinen jatko-osa vuonna 1955 valmistuneelle Villille Pohjolalle, ja se kuvattiin Kuusamossa ja Kallvikin hiekkakuopilla kesällä 1962. Heti perään Tarkas ohjasi vielä kolmannen westernin Villin Pohjolan salattu laakso (1963). Trilogian taustalla olivat eri tuotantoyhtiöt, mikä selittää niiden eroja. Villin Pohjolan kulta oli SF:n ja T. J. Särkän tuotantoa. Villin Pohjolan kullassa Vornan veljekset Joel (Åke Lindman), Tommi (Helge Herala) ja Kai (Vili Auvinen) ratsastavat sivistyksen pariin ja saavat heti aiheettoman syytöksen ryöstömurhasta. Jäärä (Kalervo Nissilä) ja hänen tyttärensä Karin (Tamara Lund) puolustavat kultalöytöjään, mutta sivistyksen kehdossa pankinjohtaja Markus (Kauko Helovirta) ja saluunan isäntä Kristo (Leo Jokela) punovat juoniaan. Tarkaksen ohjaus saavuttaa B-westernin hengen viimeisessä saluunakohtauksessa, jossa Åke Lindmanin sanat tippuvat kohtalokkaasti. Huvinäytelmämäisessä loppuratkaisussa Toivo Mäkelän roolisuoritus pastorina on puhdasta kultaa.


Ei kommentteja: