16. maaliskuuta 2013

Huvikausi Kairossa (1933)

Huvikausi Kairossa (Saison in Kairo, 1933) oli aikansa suosikkikomedioita, ja siitä tehtiin myös ranskankielinen toisinto nimellä Idylle au Caire. Suomessa elokuva nähtiin tammikuussa 1934. Alkutekstit toteavat vahvasti, että tämä on nimenomaan ”ein Film von Walter Reisch”, kun taas ohjaaja Reinhold Schünzelin rooliksi mainitaan ”Spielleitung”. Selvää on, että nokkela dialogi ja yllättävän juonenkäänteet ovat nimenomaan käsikirjoittaja Walter Reischin kynästä. Nyt kun olemme katsoneet saksalaista ja itävaltalaista 1930-luvun alun elokuvaa, Reischin nimi tulee vastaan jatkuvasti. Wieniläissyntyisen kirjailijan kädenjälki näkyy Géza von Bolváryn kepeissä komedioissa, sellaisissa kuin Kaksi sydäntä valssin tahdissa (Zwei Herzen im Dreiviertel-Takt, 1930), Älä kysy miksi... (Das Lied ist aus, 1930), Mies vuokrattavana (Der Herr auf Bestellung, 1930) ja Mona Lisan ryöstö (Der Raub der Mona Lisa, 1931), ja Willi Forstin läpimurto-ohjauksissa Schubertin lemmentarina (Leise flehen meine Lieder, 1933) ja  Naamiaiset (Maskerade, 1934). Juutalaissyntyinen kirjailija teki töitä Saksan elokuvateollisuudessa, pakeni hetkeksi Itävaltaan mutta jatkoi sieltä Englantiin, missä hän sai töitä Alexander Kordan palveluksessa. Kun Louis B. Mayer kävi Euroopassa etsimässä lahjakkuuksia, Reisch sai kutsun MGM:n palvelukseen ja matkusti Yhdysvaltoihin Normandie-laivalla yhdessä Hedy Lamarrin ja monen muun taiteilijan kanssa.

Huvikausi Kairossa alkaa epätavallisesti: pimeän ruudun takaa kuullaan Renate Müllerin esittämä laulu. Vasta sen jälkeen tulevat alkutekstit, joista siirrytään suoraan egyptiläiseen musiikkiin. Modernisaatio ja perinteinen elämäntapa kohtaavat: juna kiitää samalla, kun paikallinen väki purjehtii Niilillä. Elokuva punoo myöhemminkin kiinnostavasti ristiin kulttuureja. Ensimmäisessä kohtauksessa leski Ellinor Blackwell (Leopoldine Konstantine) on paikallisessa musiikkiesityksessä. Eipä aikaakaan, kun hänen poikansa, liikemies Tobby Blackwell (Willy Fritsch) ilmaantuu paikalle ja ottaa tavoitteekseen äitinsä naittamisen. Samaan aikaan tarinaan punotaan itävaltalainen isä-tytär-pari. Kreivi Leopold von Weidling-Weidling (Gustav Waldau) on viettämässä lomaa tyttärensä Stefanien (Renate Müller) kanssa. Stefanie istuu katsomassa pyramidia, toteaa sen olevan 4500 vuotta vanha ja huokaisee: ”Ja minä olen näin nuori!”

Ovelassa käsikirjoituksessa pariskunnat menevät tuota pikaa sekaisin, ja yhtäkkiä lapset ovatkin tahtomattaan ajautuneet kihloihin. Kun nuorta paria ollaan toimittamassa erämaahan beduiinien hääjuhlaan, sinne päätyvätkin vanhemmat, jotka löytävät toisensa. Loppukohtauksessa Leopold ja Ellinor keinuvat yhdessä kamelin selässä ja Tobby ja Stefanie seuraavat aasilla perässä.

Huvikausi Kairossa  on viihdyttävä huvinäytelmä, mutta saman ajan Hollywood-tuotannoista poiketen Egyptiä ei ole lavastattu studioon. Elokuvan alku ja loppu on kuvattu Gizassa ja rakastavaisten lemmensuudelma annetaan sfinksin tassun päällä. Moderniin komediaan on ujutettu paljon etnografista elokuvaa, otoksia paikallisista hääjuhlista, tansseista, Kairon kaduilta ja pyramidien kupeesta. Erityisen kiinnostavaa on se, miten eurooppalaisten matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden elämät punotaan yhteen. Kun lopussa Tobby ja Stefanie antautuvat valssin pyörteeseen kairolaisessa yökerhossa, samaan aikaan erämaassa tanssi yltyy. Elokuvan romanssit ovat vahvasti, ruumiillisesti kulttuurien kohtaamisen tulosta. Tanssikohtauksessa myös musiikit sulautuvat toisiinsa.

Huvikausi Kairossa saa miettimään historian voimaa ja elämänkohtaloiden oikullisuutta. Samaan aikaan kun tämän elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja siirtyivät Atlantin yli Hollywoodiin, pääosan esittäjä Renate Müller vietti elonsa viimeisiä päiviä saksalaisessa mielisairaalassa. Kun Reisch ja Schünzel astuivat uuteen maailmaan, Müller heittäytyi, tai – kuten on epäilty – heitettiin, ulos sairaalan ikkunasta. Renate Müller kuoli 31-vuotiaana 7. lokakuuta 1937.



Ei kommentteja: