18. tammikuuta 2013

Pettävän varjon laulu (1947)

Edward Buzzell ohjasi viimeisen, kuudennen Thin Man -elokuvan Pettävän varjon laulu (Song of the Thin Man, 1947). Mukana ei ole enää ainoatakaan sarjan alkuperäistiimin tekijää, ja jos edellinen osa oli nokkela, hauska ja jännittävä, tällä kertaa valitettavasti mikään ei oikein enää toimi. Buzzellilla oli aikaisempaa kokemusta Marx-veljesten ohjaajana, mutta komediallisuuden rooli jää tällä kertaa yllättävän laihaksi. Jos screwball-elementti on vähäistä, sitäkin vahvemmin elokuva kiinnittyy toisen maailmansodan jälkeiseen film noiriin. Koko elokuva tuntuu tapahtuvan öiseen aikaan, melkein karikatyyrimäisesti, sillä neljän aikaan yöllä kaupungissa käy kuhina. Kun Nick Jr. (Dean Stockwell) nukkuu, vanhemmat Nick (William Powell) ja Nora (Myrna Loy) ratkovat swing-orkesterin johtajan murhaa. Näyttelijäsuorituksista mieleen jää laulajatar Fran Page (Gloria Grahame) ja teräväkielinen jazzmuusikko Clarence Krause (Keenan Wynn). Swing-meininki on elokuvassa ylenpalttista, ja tuntuu, että Thin Manin varjolla ironisoidaan ajan musiikkielokuvia. Komediaohjaajana Buzzell on parhaimmillaan kohtauksessa, jossa Nick saa tehtäväkseen antaa pohjalleen selkäsaunan ja juuri lyöntihetkellä muistelee onnellisia hetkiä, ja lopulta onnettomiakin. Ruumiillisen kuristuksen vastenmielisyys saa komediallisen käsittelyn.

Ei kommentteja: