Lauantaista sunnuntaihin (1931)

Tšeskkiläisen ohjaajan Gustav Machatýn Ze soboty na neděli (1931) ei ole saanut Suomen ensi-iltaa, mutta sen nimi voitaisiin kääntää Lauantaista sunnuntaihin. Nimensä puolesta se tuo mieleen Karel Reiszin free cinema -klassikon Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night and Sunday Morning, 1960), ja kumpikin kuvaa, eri aikakausien näkökulmasta, lauantai-illan viettoa, Machatý työväenluokkaisten tyttöjen, Reisz työväenluokkaisen nuorukaisen. Machatýn elokuva tuo mieleen myös Berliinissä valmistuneen Ihmisiä sunnuntaina (Menschen am Sonntag, 1930), vaikkei jälkimmäisessä railakasta lauantain juhlintaa olekaan. Machatý tarinan keskiössä on kaksi modernia naista, Mána (Magda Maderova) ja Nany (Jiřina Šejbalová), jotka elokuvan alussa työskentelevät toimistossa uuden teknologian parissa, mekaanisen sanelukoneen ääniviestejä tekstintämässä. Varakkaat herrat kutsuvat Mánan ja Nany ravintolaan, mutta illan päätteeksi Mána lähtee omille teilleen. Prahalaisen kapakan vilskeessä hän tutustuu Kareliin (Ladislav H. Struna), joka työskentelee kirjapainossa latojana ja harrastaa radioteknologiaa. Nuoret rakastuvat, mutta aamulla Mánan öiset vaellukset herättävät moraalisia epäilyjä. Edellisen vuosikymmenen melodraamoihin nähden vapauttavaa on elokuvan optimistinen loppuratkaisu. Mána ja Karel ovat palkkatyöllään eläviä, itsenäisiä kaupunkilaisia, jotka eivät ole enää sidoksissa vanhoihin moraalikoodeihin.

Lauantaista sunnuntaihin on tarinaltaan pienimuotoinen, melkein novellistinen, ja se näyttää sormiharjoitelmalta pari vuotta myöhemmin valmistuneeseen Hurmioon (Ekstase, 1933), joka räjäytti pankin. Jo tässä elokuvassa on hieno, vähäeleinen ekstaasin kuvaus, jonka Machatý esittää vähäeleisesti. Erityisen tyylitelty on elokuvan alku, jossa kamerakulmien ja asetelmien erikoisuus tuo mieleen Hurmion alun. Kohtaus, jossa Mána ja Nany lähtevät autolla kohti ravintolaa, on tyylillisesti lähes esibressonilainen. Autoa ei näytetä missään vaiheessa kokonaan, on vain merkki, ovenkahva, pyörä. Vaikutuksen tekee myös leikittely tuoreella ääniteknologialla. Kun Mána lopussa tulee kotiin, vuotavan vesihanan ääni on piinaava.