Jealousy (1945)

Tšekkiläinen ohjaaja Gustav Machatý (1901–63) ammensi oppinsa Hollywoodissa muun muassa D. W. Griffithin ja Erich von Stroheimin produktioissa ja palasi 1920-luvun lopulla kotimaahansa. Hän tuli tunnetuksi vaikuttavilla mykkäelokuvillaan, joista kuuluisin on vuonna 1929 valmistunut Erotikon. Maailmanmaineeseen hänet nosti kuitenkin varhainen äänielokuva  Hurmio (Ekstase, 1933), Hedy Kieslerin, myöhemmän Hedy Lamarrin läpimurtoteos, johon Mussolini ihastui ja jota paavi vihasi. Ekstaattinen, aistimellinen tyyli vaikutti sittemmin muun muassa Teuvo Tulioon, mutta samalla rohkeus teki Machatýlle vaikeaksi jatkaa uraansa. Itävallan ja Italian kautta hän päätyi uudelleen Hollywoodiin, mutta tällä kertaa työn saaminen ei ollut enää helppoa. Kreditoituja ohjauksia kertyi vain kaksi, Within the Law vuonna 1939 ja Jealousy 1945. Tämän jälkeen Machatý ohjasi enää yhden elokuvan Suchkind 312 Saksassa vuonna 1955.

Jealousy valmistui Republic-yhtiölle pienellä budjetilla: se on pesunkestävä film noir, mutta samalla se kokoaa yhteen sodan jaloista Hollywoodiin päätyneitä emigrantteja. Dalton Trumbon tarinaan perustuvan elokuvan keskiössä on aviopari Janet (Jane Randolph) ja Peter Urban (Nils Asther). Kirjailija Peter on lähtöisin Tšekkoslovakiasta, joka on jäänyt natsien käsiin. Masentunut maahanmuutaja ei saa töitä, ja Janet yrittää elättää pariskuntaa tekemällä taksikuskin töitä. Urbaneiden läheinen ystävä on Hugo Kral (Hugo Haas), joka on statistina Hollywoodissa ja muistelee nostalgisesti joulunviettoa Prahassa, vanhaan hyvään aikaan. Taksikuskin työssä Janet tutustuu lääketieteen tohtori David Brentiin (John Loder), joka puolestaan työskentelee Monica Anderson -nimisen (Karen Morley) tutkijan kanssa. Erikoista Hollywood-mittakaavassa on, että kaikilla henkilöhahmoilla on vahva tieteellinen tai taiteellinen ambitio: kun Janet ja David tutustuvat, heille syntyy kiistaa siitä, onko radiossa soiva musiikki Johannes Brahmsin ensimmäinen vai toinen kvartetto. Myöhemmin David saa kutsun Johns Hopkins Universityyn, ja Peter julkaisee romaaninsa. Eipä aikaakaan, kun Janet rakastuu Davidiin ja Peter löytyy kuolleena.

Pieni budjetti näkyy Machatýn kädenjäljessä, mutta samalla se on omintakeista: kamerakulmat ovat jyrkän ekspressiiviä, ja erityisen vaikuttava on Monican monologi elokuvan lopussa.

Elokuvan valmistumisen aikaan John Loder oli naimissa Hedy Lamarrin kanssa, joten melko varmaa on, että Machatý oli yhteydessä Wienin-aikaisiin tuttuihinsa. Vanha ystävä oli myös Hugo Haas, joka oli 30-luvun alussa tšekkiläisen elokuvan suosituimpia koomikoita. Hän oli esiintynyt Machatýn elokuvassa Naceradec, kibbutsin kuningas (Načeradec, král kibiců, 1932). Kun sota alkoi, Haas lähti Yhdysvaltoihin, mutta sai suuremman roolin vasta vuonna 1944 Jacques Tourneur'n sotadraamasta Days of Glory. Kiinnostava näyttelijä oli edelleen Peterin roolissa esiintynyt ruotsalais-tanskalainen Nils Ashter. Hän oli aloittanut uransa Mauritz Stillerin alaisuudessa 1910-luvulla ja siirtynyt Hollywoodiin 1920-luvulla. Loistokkaasti alkanut ura hiipui 1930-luvulla ja lopulta Alshter elätti itsensä rekkakuskina.