20. joulukuuta 2012

Etsin totuutta (1954)

Etsin totuutta (Pod gwiazdą frygijską, 1954) on jatko-osa Jerzy Kawalerowiczin esikoiselokvalle Selluloosa (Celuloza, 1953) ja perustuu edeltäjänsä tapaan Igor Newerlyn romaaniin. Tässä, kuten Selluloosassakin, Kawalerowiczin tyyli on vangitsevan visuaalista: öiset äkymät, sumun takaa kajastava tehdas ja katujen barrikaadit kehystävät tarinaa kommunistien taistelusta Puolan hallitusta vastaan. Selluloosa kertoi nuoren köyhän työläisen Szczęsnyn (Józef Nowak) elämästä ja etsinnästä, mutta nyt hän on alusta lähtien vakaumksellinen kommunisti, vaikka elokuvan nimi onkin Etsin totuutta. Läpikulkevana juonteena on rakkaus kolme vuotta vankilassa viruneeseen aatetoveriin Magdaan (Lucyna Winnicka), mutta avioliitto ei näytä mahdolliselta poliittisen taistelun keskellä. Henkilökohtainen onni ja yhteiskunnallinen todellisuus ovat räikeässä ristiriidassa, mitä korostaa kohtaus, jossa nuorten rakastavaisten kohtaamisen keskeyttävät nuoret ”liskot”, saasteiden rampauttamat lapset, jotka ryömivät maassa kykenemättä kävelemään. Szczęsny on vähällä suistua anarkismiin, eikä hänen kuvansa ole puhtoisen idealistinen. Elokuvan alkuosan kulminaationa on ilmiantajan surma, josta Magda pelastaa Szczęsnyn tarjoamalla alibin. Ratkaisevaksi muodostuu keskustelu vanhan veteraanin Olejniczakin (Boleslaw Plotnicki) kanssa.

Elokuvan alkuperäisnimi ”Fryygialaistähden alla” viittaa kohtaukseen, jossa Szczęsny ja Magda kohtaavat. Magda ennustaa Szczęsnyn kädestä ja sanoo heidän molempien syntyneen fryygialaistähden alla. Kuvitteellinen tähti viittaa vallankumouksen henkeen, fryygialaismyssyyn, josta tuli vapauden symboli. Kommunistien taistelu tiivistyy lopun lakkoon ja Pariisin kommuunin hengessä rakennettuihin barrikaadeihin, mutta sillä erää kamppailu päättyy kirvelevään tappioon. Elokuvan lopussa Szczęsny toteaa, ettei mitään ”onnellisten saarta” voi olla olemassa ilman taistelua – ja suuntaa kohti Espanjan sisällissotaa.




Ei kommentteja: