11. lokakuuta 2012

Salama on ok (1937)

Niazi Mustafa (1911–1986), tai Niazi Mostafa, oli egyptiläisen elokuvan tuotteliaimpia ohjaajia. Hänen filmografiansa kattaa 74 nimikettä, ja hän nousi parrasvaloihin jo esikoiselokuvallaan Salama fi khair, jonka olen suomentanut Salama on ok. Englannin kielellä elokuvaa on esitetty vaihtelevilla nimillä: Salama Is Safe, Salama Is All Right ja – Arab Filmin dvd-julkaisuna – Everything Is Fine. Nyttemmin Salama fi khair kuuluu egyptiläisen elokuvan klassikoihin: se on hulvaton komedia, joka toisaalta nauraa eliitille ja yläluokalle, toisaalta ihailee modernisaatiota. Usein 30-luvun egyptiläisessä studioelokuvassa oli musiikkikohtauksia, mutta tässä tarina etenee armoitetun koomikon Naguib Al Rihanin varassa. Al Rihani tuo mieleen ranskalaisen Fernandelin, jonka olemus oli usein kömpelö mutta rakastettava. Al Rihani esittää kaupan virkailijaa Salamaa, joka saa toimitettavakseen yli 4000 puntaa pankkiin, mutta Kairon kaduilla sattuneen liikenneonnettomuuden tai -sähläyksen seurauksena pankki ehtii sulkeutua. Rahat polttavat Salaman käsissä. Asetelma tuo mieleen Max Ophülsin edellisenä vuonna Hollannissa ohjaaman Komedia rahasta (Komedie om geld, 1936). Ophülsin päähenkilö hukkaa rahat matkalla pankkiin ja joutuu epäilyksenalaiseksi. Näin käy myös egyptiläisessä muunnelmassa, mutta tyylilaji on kepeä. Mukana on annos Marx-veljesten henkeä, kun Kairoon saapuu Bloudestanin ruhtinas Kandahar. Nefertiti Palace -hotellin johtaja erehtyy luulemaan Salamaa ruhtinaaksi, ja roolit vaihtuvat. Kandahar vetäytyy taka-alalle ja antaa sijaa väärän kuninkaan päivälle.

Salama fi khair ei ole näköiskuva vuoden 1937 Egyptistä, ja suurin osa kohtauksista on kuvattu studiolavasteissa. Silti erityisen mielenkiintoisia ovat kuvat erämaan halki kulkevasta tiestä, jolla Bloudestanin ruhtinas saapuu kohti Kairoa, suurkaupungin katuvilinä, parturin vastaanotto, toimistotyön modernisuus, kerrostalon portaikon karuus ja Nefertiti Palacen luksuselämä. Siellä täällä vilahtelee ranskankielisiä kylttejä, ja tarinasta käy ilmi, miten tärkeä koulutuksen keskus Kairo oli koko Lähi-idän alueella. Hollywood-elokuviin tottuneelle katsojalle Salama fi khair näyttäytyy kulmikkaana ja epäjatkuvana, mikä tuntuu virkistävältä: koskaan ei voi olla täysin varma siitä, milloin tulee leikkauskohta. Saman kohtauksen sisällä on eräänlaista jump cut -efektiä, kun kameran paikkaa on muutettu kesken repliikin.



Ei kommentteja: