5. toukokuuta 2012

Tanssi, tyttö, tanssi (1940)

Hollywood oli miehinen maailma, ja ohjaajiksi päätyi vain äärimmäisen harva nainen. Merkittävimpiä studion lasikaton murtajia oli Dorothy Arzner (1897–1979), jonka ura pitkän näytelmäelokuvan parissa ulottui 1920-luvulta 1940-luvun alkuun. Käännekohtana pidetään vuotta 1922, jolloin Arzner tuli leikkaajaksi Valentino-elokuvaan Verta ja hiekkaa (Blood and Sand, 1922). Arznerin ensimmäinen ohjaus oli vuonna 1927 valmistunut Solakka sukupuoli (Fashions for Women), joka nähtiin Suomessakin Punaisessa myllyssä joulukuussa 1927. Muutaman vuoden kuluttua hän ohjasi Clara Bow'n ensimmäisen äänielokuvan Villikissa (The Wild Party, 1929). Ennen Haysin koodin voimaan tuloa Arzner tuli tunnetuksi voimakkaiden, itsenäisten naisten kuvaajana, ja hän vaikutti merkittävästi Lucille Ballin, Katherine Hepburnin, Rosalind Russellin ja Sylvia Sidneyn tähteyden alkuvaiheisiin. Vuonna 1940 valmistunut Tanssi, tyttö, tanssi (Dance, Girl, Dance) jää mieleen ennen kaikkea siksi, että Lucille Ball pääsee näyttämään komediennen taitonsa läpikotaisin. Tanssi, tyttö, tanssi tuntuu käynnistyvän hitaasti, mutta vähitellen elokuva asettaa keskiöön kaksi tanssijaa, Judy O'Brienin (Maureen O'Hara) ja Bubblesin (Lucille Ball), joiden erikoinen suhde kantaa elokuvan läpi enemmän kuin miessuhteet. Tanssijoiden välinen suhde muodostuu kuitenkin valtasuhteeksi siinä mielessä, että kabareetanssiin erikoistunut Bubbles saavuttaa suuren suosion ja palkkaa ystävänä omaan näytökseensä pilkan kohteeksi, siveäksi ballerinaksi. Elokuvan erikoisimpia hahmoja on varakas nuorukainen Jaes Harris (Louis Hayward), joka liehittelee kumpaakin tyttöä mutta palaa lopuksi entisen vaimonsa luokse. Vaikka Bubbles saa elokuvassa enemmän sijaa, Tanssi, tyttö, tanssi kertoo oikeastaan Judyn sinnikkäästä halusta tanssia ja omistautua omalle luovalle uralleen. Lopulta hän myös onnistuu, ja ovet balettikouluun aukeavat.

Ei kommentteja: