3. syyskuuta 2011

Lain vihollinen (1949)

Joseph H. Lewisin laajan tuotannon ehdotonta huippua on vuonna 1949 valmistunut, Robert Rossenin tuottama film noir Lain vihollinen (The Undercover Man). Lewisin uran kohokohta Rikosten pyörteessä (Gun Crazy) oli jonossa seuraavana ja valmistui heti Lain vihollisen jälkeen. Glenn Fordin tähdittämässä tiiviissä rikoselokuvassa seurataan valtiovarainministeriön asiamiehen Frank Warrenin taistelua korruptiota vastaan. Rikollissyndikaattia vetävä The Big Fellow jää tarkemmin identifioimatta, mutta sillä ei lopulta ole väliä. Joseph H. Lewis rakentaa lain puolustajista kuvan työläisinä, jotka uurastavat ihanteiden puolesta ilman, että heidän työtään kukaan erityisemmin noteeraisi. Asetelma yleviä aatteita puolustavista lainvartijoista ja ylimielisistä mafiapomoista on sinänsä tuttuakin tutumpi, mutta Lewis käsittelee teemaa tuoreesti - ja riittävän vähäeleisesti. Moni kohtaus jää mieleen, varsinkin italialainen maahanpuuttajaperhe, jonka ainoa mies, Salvatore Rocca (Anthony Caruso), on harhautunut rikoksen poluille ja saa surmansa tyttären silmien edessä. Hieno on myös kohtaus, jossa perheen äiti tulee tapaamaan Warrenia: harvoin Hollywood-elokuvassa näin pitkää italiankielistä kohtausta simultaanitulkataan englanniksi! Vaikuttava on edelleen toimistotöihin siirtynyt surumielinen poliisi Shannon (John F. Hamilton), joka odottaa eläkepäiviä uskaltamatta nostaa sormeakaan korruptiota vastaan, mutta lopulta paine on liian kova.

Mieleen jäävät myös elokuvan erikoislaatuiset kompositiot. En tiedä, onko niistä vastuussa kuvaaja Burnett Guffey vai ohjaaja Lewis, mutta jo pelkästään ne tuntuvat rakentavan tuoreen näkökulman tarinaan, joka sinänsä on kerrottu moneen kertaan.

Ei kommentteja: