Rakasta minua tänä yönä (1932)

Rouben Mamoulianin ohjaama Rakasta minua tänä yönä (Love Me Tonight, 1932) on ihmeellinen, hulvaton, virtuoosimainen musikaali. Se on varhainen äänielokuva, joka ottaa kaiken ilon irti uudesta teknologisesta mahdollisuudesta: se rytmittää sujuvasti yhteen diegeettistä ja ei-diegeettistä ääntä, punoo dialogia ja laulua oopperamaisiksi kohtauksiksi, laskee leikkiä päätähtensä Maurice Chevalier’n murteellisella englannilla. Ideoita on hengästyttävän paljon, puhumattakaan hidastetuista ja nopeutetuista jaksoista, joita Hollywood-elokuvassa ei useinkaan tapaa. Erityisen vaikuttava on aloitus, jossa Pariisi herää aamulla eloon ja arkiset äänet muodostavat musiikillisen rytmin. Alkupuolen tähtihetkiä on myös ”Isn’t It Romantic” -jakso, jossa melodia tarttuu kansaan kuin tauti ja sitoo rakastetut yhteen ennen kuin he ovat edes tavanneet.

Tarina on itsessään sadunomainen: päähenkilönä on räätäli Maurice Courtelin (Maurice Chevalier), joka lähtee pyydystämään velallistaan varakreivi Gilbert de Varèzea (Charles Ruggles), päätyy ranskalaisten aatelisten linnaan ja ihastuu ”prinsessa” Jeannetteen (Jeannette MacDonald). Tarina tuo mieleen niin Urhean räätälin kuin Prinsessa Ruususenkin. Elokuvan valmistumisaikana sensorit eivät vielä olleet terästäneet otettaan, ja niinpä musikaalissa on tavan takaa eroottista vihjailua. Ihmeellisin on alkukohtauksessa nähtävä varakreivin viuhahdus: Gilbert on saatu kiinni itse teossa, ja hän on paennut alusvaateisillaan, mutta onneksi samaan aikaan on käynnissä Pariisin katujuoksu, johon luvattomilla teillä ollut aatelismies pääsee kätkeytymään. Silti sensuuri kiinnitti elokuvaan erityistä huomiota: dvd:llä on oheismateriaalina kiivas kirjeenvaihto, josta paljastuu, miten kuninkaallisille myötämielisen näkökulman pelättiin ottavan liikaa kantaa Ranskan sisäisiin asioihin ja puhuvan rojalistisen puolueen puolesta!

Charles Ruggles, jonka monet muistavat kuusi vuotta myöhemmin Howard Hawksin Bringing Up Baby -farssin höperönä suurriistanmetsästäjänä, tekee mainion roolin. Sen sijaan Maurice Chevalier’ta on vaikea ottaa vakavasti sen jälkeen, kun on nähnyt Marx-veljesten mahtavan parodian komediassa Monkey Business (1931). Mutta ehkä Chevalier tekee parodiaa jo itsestään, sillä niin käsittämätöntä hänen ranskan ja englannin sekainen puheensa on.