31. lokakuuta 2010

Laivakalle nuorempi (1928)

Katsoimme viikon viiveellä Buster Keaton -klassikon Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill Jr., 1928), jonka myrskykohtaus saa niin aikuiset kuin lapsetkin repeämään liitoksistaan. Komedian asetelma tuo mieleen vuonna 1923 valmistuneen Ruutia, räminää ja rakkautta (Our Hospitality), jossa Keatonin esittää päähenkilö saapuu synnyinseudulleen ja joutuu luovimaan taistelevien sukujen välissä. Laivakallessa jännitteen muodostavat kaksi laivuria, modernia jokilaivaa johtava John James King (Tom McGuire) ja vanhempaa purtta kipparoiva William ”Laivakalle” Canfield Sr. (Ernest Torrence). Taistelevien laivureiden lapset rakastuvat toisiinsa, ja Laivakallen Bostonissa opiskellut poika pääsee lopulta näyttämään taitonsa. Uusi sukupolvi luo sovinnon. Monet Buster Keatonin elokuvat käsittelevät tai sivuavat modernisaatiota, yhteiskunnallista muutosta, jonka keskellä kivikasvo etsii paikkaansa. Laivakalle nuorempi huipentuu myrskyyn, jossa vanha ja kokenut jokilaiva osoittautuu kestävämmäksi kuin Kingin loistelias alus: talot menevät pirstaleiksi, sairaala nousee ilmaan ja tuuli heittelee kaupunkilaisia mielin määrin, mutta vanha jokilaiva tottelee tiukan paikan tullen.

Muuten: Buster Keatonin isä Joe nähdään mainiona parturina, joka poistaa kaupunkilaistuneen pojan viikset yhdessä hujauksessa, kun fiktiivinen isäukko on todennut tylysti: ”Take that barnacle off his lip.”

Ei kommentteja: