22. toukokuuta 2010

Prinssi Rohkea (1954)

Henry Hathawayn Prinssi Rohkea (Prince Valiant, 1954) edustaa CinemaScope-teknologian varhaisvaihetta, samaan tapaan kuin hiljattain katsomamme Mustan kilven ritari (Black Shield of Falworth, 1954), joka niin ikään sijoittuu keskiajan Englantiin. Kumpikaan ei ole erityisen säväyttävä seikkailu, mutta Prinssi Rohkeassa on Dudley Nicholsin toimiva käsikirjoitus. Prinssi Rohkeaan luo kiinnostavuutta myös se, että elokuva perustuu Hal Fosterin 1930-luvulla aloittamaan sarjakuvaan. Sarjakuva-aiheisia elokuvia ei 1950-luvun Hollywoodissa juurikaan tehty: Hal Fosterin kädenjälki nousee esille heti alkutekstien aikana, jossa piirroskuvat johdattelevat elokuvan visuaaliseen tyyliin. Varmaankin Henry Hathaway on ohjaajana halunnut säilyttää ripauksen Fosterin näkemystä. Hathawayn ohjausta on usein moitittu hengettömäksi, mutta toisaalta otoskesto on – triviatiedon mukaan – keskimäärin vain seitsemän sekuntia. Tämä oli varhaisissa CinemaScope-elokuvissa harvinaista, kun ohjaajat yleensä ajattelivat, ettei laajakankaan aikana ollut enää tarpeen käyttää leikkausta niin tiheästi. Hathawayn kerronta etenee jouheasti niin kuin seikkailuelokuvalle kuuluukin.

Pitkätukkaisena sankarina, maanpaossa elävän Scandian kuninkaan poikana, esiintyy Robert Wagner, hänen rakastettunaan prinsessa Aletana Janet Leigh ja ilkeänä Sir Brackinä James Mason. Möreä-ääninen Sterling Hayden on Sir Gawain, pyöreän pöydän ritari, jonka oppiin prinssi Rohkea elokuvan alussa pääsee. Tarina muistuttaa Mustan kilven ritaria siinä mielessä, että tässäkin taustaltaan kuninkaallinen mutta asemansa menettänyt nuori joutuu ritarin oppiin, paljastaa salajuonen kuningasta vastaan ja saa elokuvan lopussa takaisin yhteiskunnallisen asemansa.

Prinssi Rohkean dramaattinen kaari ei oikein tahdo kestää loppuun asti, mutta lopun miekkailukohtaus Rohkean ja Sir Brackin välillä on lajinsa helmiä.

Historioitsijan silmin Prinssi Rohkeaa ei juurikaan kannata katsoa: näkymykset kristinuskon ja pakanuuden suhteesta tuntuvat kummallisilta. Puhumattakaan siitä muotopuutarhasta, joka Camelotin pihalta löytyy...

Ei kommentteja: