18. huhtikuuta 2010

Laukaus pimeässä (1964)

Blake Edwardsin Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964) syntyi välittömästi Punaisen pantterin innostuksen jälkeen, mutta komisario Clouseaun ympärille suunniteltu sarja asettui vasta myöhemmin ”pantteriuden” alle. Elokuvasarjan eriskummallisuus on siinä, että Vaaleanpunaisen pantterin alkuteksteissä toheloinut Friz Frelengin pantteri alkoi vuodesta 1964 seikkailla lyhyissä animaatioissa, kun taas Laukaus pimeässä ottaa etäisyyttä pantteriin ja rakentuu hölmöilevän ranskalaispoliisin ympärille. Erinomaiset alkutekstit on myös elokuvassa Laukaus pimeässä, mutta pantteria ei niissä nähdä. Closeaun ja pantterin tiet kohtasivat seuraavan kerran vasta elokuvassa Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974).

Tuntuu sotkuiselta, mutta Laukaus pimeässä on taattua Blake Edwardsia: tästä kertoo alkutekstejä edeltävä öinen jakso, jossa salarakkaat hiippailevat kerrostalon sokkeloissa. Oikeastaan harmi, että elokuvasta puuttuu Vaaleanpunaisen pantterin naamiaiskohtausta vastaava kliimaksi. Ehkä syynä on se, että tarina on selvästi yksituumaisempi. Aloituskohtauksessa Maria Gambrellin (Elke Sommer) huoneesta löytyy ruumis, mutta Clouseau uskoo Maria viattomuuteen savuavasta pistoolista huolimatta. Ruumiita syntyy tukku lisää, kun Clouseau jäljittää murhaajaa. Vaaleanpunaiseen pantteriin verrattuna henkilöhahmot ovat karikatyyrimäisempiä: Clouseaun lisäksi voi mainita alaistaan patologisesti kammoavan poliisipäällikö Dreyfusin (Herbert Lom) ja siniverisen Benjamin Ballonin (George Sanders). Kahden ensimmäisen Clouseau-elokuvan sävyerosta kertoo sekin, että jos ensimmäinen oli kielletty alle 3-vuotiailta, Laukaus pimeässä on K-15-elokuva - tosin sarjakuvamainen väkivalta ja kaino nudistileirikohtaus eivät nykykatsojaa juuri hetkauta.

Vuonna 1922 syntynyt Blake Edwards vetäytyi elokuva-alalta 1990-luvun alussa ja on siitä lähtien keskittynyt kuvanveistoon ja maalaukseen.

Ei kommentteja: