19. marraskuuta 2009

Järnefeltien perhe

Viereinen maalaus, Eero Järnefeltin Marjastajat (1888), on suomalaisen kulttuurin avainkuvia. Sen tekijä kuului hämmästyttävään perheeseen, jonka merkitystä ruodittiin tänään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran seminaarissa. Iltapäivän aikana keskusteltiin ennen kaikkea perheen isästä Alexander Järnfeltistä, josta on ilmestynyt tuore biografia, ja Arvid Järnfeltistä, jonka tuotanto kuuluu vuosisadan vaihteen suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin. Alexander oli upseeri, topografi, geodeetikko, senaattori ja kuvernööri, mutta samalla merkittävä fennomanian taustavaikuttaja, joka sittemmin jäi unohduksiin. Jouni Yrjänän ja Teemu Keskisarjan tuore opus nostaa esiin unohdetun hahmon, joka soveltui lopulta huonosti kansallisuusliikkeen ikoniksi. Oli kiinnostavaa kuunnella myös luentoja Arvidin tuotannosta, jota tunnen heikosti. Lukiessani aikanaan Armas Järnefeltin kirjeitä jäin miettimään, miten isoveljen tolstoilaisuus vaikutti nuoreen säveltäjään, joka oli intohimoisesti heittäytynyt Tristanin ja Isolden schopenhauerilaisiin syövereihin. Pertti Karkaman esitelmää kuunnellessa alkoi tuntua siltä, että jänneväli Schopenhauerin ja Tolstoin välillä ei sittenkään ole suuri. Armas oli Berliinissä tammikuussa 1892 kuullessaan Arvidin tolstoilaisesta kääntymyksestä. Wagnerin pauloista Armas havahtui huomaamaan yhteiskunnallisten erojen räikeyden ja kirjoitti Eerolle:

”Istuin kerran eräässä caféssa ja kirjoitin kirjeitä kotiin. Tuli sitten pieni kerjäläispoika ja möi tulitikkuja. Olin ajatuksissani etten kuullut mitä sanoi ja annoin hänelle lantin ottamatta tulitikkuja. Hän meni toisen pöydän ääreen. Siinä istui lihava rikas herra ja joi kahvia. Poika pyysi apua ja tämä ei edes katsokaan, ei ole kuulevinaan. Poika selittää ettei ole hänellä työtä, ettei kerjäisi jos olisi työtä. Viimein herra tuskaantuu ja kiljaisee ”mene tiehesi lurjus”. Ajatteles nyt: itse istuu ja juopi kahvia, nauttii ja taskut täynnä rahoja, vaan ei anna toiselle mitään. Tuota en olisi ikänäni huomannut jos en olisi tutustunut Tolstoin opin kanssa. Vaan ei ainoastaan huonoja puolia, vaan myöskin hyviä puolia näen nyt selvemmin. Antelias ihminen pistää heti silmääni ja intresseeraa minua kovin.”

Järnefelt-seminaarin jälkeen kuultiin yleisötilaisuudessa myös Armaan kuorolauluja sekä näyttelijä Helka-Maria Kinnusen loistavasti tulkitsemia perhekirjeitä. Kirjeitä kuunnellessa saattoi vakuuttua siitä, miten merkittävä kirjallinen vaikuttaja perheen äiti Elisabeth lopulta oli. Hän jäi seminaarissa taka-alalle mutta ansaitsisi ilman muuta oman elämäkertansa.

Ei kommentteja: