Englantilaissyntyinen Bob Hope kuoli 100-vuotiaana vuonna 2003. Viimeisillä syntymäpäivillään hän oli tarinan mukaan tokaissut: ”I'm so old, they've canceled my blood type.” Hopen tuotanto on laaja, ja hänen suosionsa oli kukkeimmillaan 1940- ja 1950-luvuilla. Viime aikoina menestys on ollut laimeampaa. Itse muistelen nähneeni televisiosta vuosien saatossa neljä Bob Hope -komediaa: Kaksi iloista merimiestä Marokossa (Road to Morocco, 1942), Prinsessa ja merirosvo (The Princess and the Pirate, 1944), Säiläin soidessa (Monsieur Beaucaire, 1946) ja Yö kummitussaarella (Scared Stiff, 1953). Jälkimmäisestähän Jerry Lewis ja Dean Martin tekivät oman versionsa samana vuonna.Dvd:nä on hiljattain ilmestynyt Norman Z. McLeodin ohjaama Valkonaama (The Paleface, 1948), jota monet pitävät yhtenä parhaista Hope-komedioista. Lännentarinan keskiössä on Calamity Jane (Jane Russell), jolta pyydetään apua taistelussa asekauppiaita vastaan. Calamity Jane soluttautuu karavaaniin menemällä naimisiin hyväntahtoisen hammaslääkärin Painless Potterin (Bob Hope) kanssa. Lännenkomedia on hauskaa katsottavaa, mutta ei mikään kuoliaaksi naurattaja. Huumori sisältää paljon ytimekkäitä sutkautuksia, fyysistä slapstick-komediaa (ärjyen matkaan lähtevä karavaani) sekä roppakaupalla naurua elokuvallisille konventioille (humoristiset välitekstit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti