13. huhtikuuta 2009

Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939)

Frank Capran Mr. Smith lähtee Washingtoniin (Mr. Smith Goes to Washington, 1939) kuuluu populistisen komedian klassikoihin. James Stewartin näyttelemä hra Smith päätyy sattuman oikusta senaattoriksi, mutta konkareiden, ennen kaikkea Joseph Painen (Claude Rains), tavoitteena on käyttää viatonta Smithiä pelinappulanaan. Elokuvan kuva vallankäytöstä on armoton. Politiikan taustalla vaikuttavat raharikkaiden porhojen itsekkäät tavoitteet, ja Jim Taylorin (Edward Arnold) kaltaiset kroisokset ohjailevat mielinmäärin niin poliitikkojen kuin kansankin mielipiteitä. Luotettavana pidetty Paine on Taylorin kätyri. Kun Taylorin junailema patohanke uhkaa kaatua, rahan valta pystyy masinoimaan jopa lehdistön Smithin sitkeää taistelua vastaan. Capran tulkinnassa kansan tahtoa on lopulta mahdoton manipuloida, Smith onnistuu murtamaan niin Painen kuin Taylorinkin. Samaan aikaan kun kuva politiikasta on karikatyyrinomaisen turmeltunut, elokuva rakentaa uskoa Lincolnin perintöön, poliittiseen järjestelmään, jonka kautta muutos on mahdollinen.

Politiikka on elokuvassa sataprosenttisen maskuliinista, mutta viime kädessä Smith ei selviytyisi ilman avustajansa Saundersin (Jean Arthur) tietämystä. Saunders tuntee senaatin toimintakulttuurin ja politiikan säännöt: vain niiden suvereenin hallinan kautta oikeudenmukaisuus voi toteutua.

Ei kommentteja: