Spektaakkelin yhteiskunta

Blogin kirjoittaminen on jäänyt toukokuussa vähiin, kun gradusuma on syönyt vähäiset luovuuden hetket. Onneksi sentään oli aikaa alkuvuodesta ideoidulle Guy Debord -istunnolle. Luimme joukolla Spektaakkelin yhteiskunnan, jonka suomennos ilmestyi jo muutama vuosi sitten. Oikeastaan juuri nyt on oikea hetki lukea Debordia, kun toukokuusta 1968 on kulunut 40 vuotta. Vuonna 1967 ilmestynyt Spektaakkelin yhteiskunta oli merkittävä inspiraation lähde vuoden -68 sukupolvelle. Aforistisesti kirjoitettu teos on monella tapaa hämmentävä. Kirjaa lukiessa on helppo ymmärtää myöhemmän kulttuurintutkimuksen halu voimaannuttaa kuluttajaa, jonka epätoivoiset pyristelyt jäävät Debordin tulkinnassa väistämättömän mitättömiksi illuusioiksi. Spektaakkelin yhteiskunnan ytimessä on taistelu historista. Debordin mukaan porvariston nousu 1800-luvulla merkitsi "syvästi historiallisen ajan" voittoa. Samalla työväenluokan pyrkimykset yhteiskunnalliseen tietoisuuteen määriteltiin negatiivisesti "historiallisen elämän havitteluksi". Vaikka Debordin utooppista visiota neuvostojen vallasta olisikin vaikea hyväksyä, kirja pursuaa inspiroivia ajatuksia. Mikä kuvaisi paremmin kulutusyhteiskunnan ajan tajua kuin ajatus pseudosyklisyydestä, jossa elämä käpertyy televisio-ohjelmien viikottaisen kiertokulun sisään? Ivallisimmillaan Debord tuntuu olevan puhuessaan keräilijöistä: "Keräiltäviksi valmistettujen avaimenperien keräilijä kokoaa tavaran armonosoituksia, jotka ovat loistava merkki hänen todellisesta läsnäolostaan tosiuskovaisten joukossa."