Keisarivalssi (1948)

On oikeastaan hämmästyttävää, että Billy Wilder ohjasi samaan vuonna kaksi täysin erilaista Eurooppa-fantasiaa. Berliinin raunioiden keskellä (A Foreign Affair) sijoittuu pommitusten runtelemaan Berliiniin, kun taas Keisarivalssi (The Emperor Waltz) on rennolla kädellä ohjattu, nostalginen kuvaus Franz Josefin ajan Itävallasta. Straussin sävelet tahdittavat keisarin hovin elämää, mutta sankarina on yhdysvaltalainen Virgil Smith (Bing Crosby), gramofonien myyntimies. Epätoivoisesti Smith yrittää myydä soittopeliään Itävallan keisarille. Värikkäästi toteutettua musiikkielokuvaa voi katsoa puhtaana camp-kulttuurina: herkullisinta on varmaankin Nevadassa kuvattu alppikohtaus, jossa Bing Crosby kajauttaa laulunsa folklorististen tunnelmakuvien lomassa. Itse tarina paljastuu kaksinkertaiseksi rakkauskertomukseksi: Smith rakastuu aatelisneitoon ja keisarin koira gramofonimiehen matkakumppaniin. Hollywoodissa säätyrajan ylittäminen ei ollut ongelma - toisin kuin todellisuudessa.